Innovatiiviset Osaamisyhteisöt eOSMO –hankkeessa

eOSMO –hankkeen tavoitteiden mukainen kehittämistyön organisoinnissa ja toteutuksessa hyödynnettiin osaamisyhteisöajattelua. Osaamisyhteisöt olivat tietoisesti rakennettuja yhteisöjä, joiden jäsenet valikoituivat oman mielenkiinnon mukaan ja edustivat organisaation eri tasoja ja ammattiryhmiä. Hankkeessa oli neljänlaisia osaamisyhteisöjä. Jokaisella osaamisyhteisöllä oli yhteinen kehittämistavoite, joka tarkentui organisaatiokohtaisesti. Osaamisyhteisöt toimivat oppimisen ja kehittämisen yhteisöinä joiden jäsenet oppivat ja kehittivät organisaationsa osaamisen hallinnan kokonaisuutta ja työvälineitä soveltaen työskentelyssään mm. erilaisia ideoinnin ja innovoinnin menetelmiä ja pyrkien ylittämään nykyisten toimintakäytäntöjen rajoitukset.

Osaamisyhteisötyöskentely oli osallistujille uusi. Kuntakohtaiset osaamisyhteisöt valmennettiin osaamisyhteisötyöskentelyyn ja sen ”ideologiaan”. Valmennuksessa perehdyttiin mistä osaamisyhteisötyöskentelyssä oli kyse, miksi sitä hyödynnettiin hankkeessa ja miten innovatiivinen osaamisyhteisö toimii teoriassa. Lisäksi valmennuksessa kirkastettiin yhteisön yhteinen tavoite ja muodostettiin yhteiset arvot ja pelisäännöt työskentelylle. Näistä osaamisyhteisöt ideoivat oman yhteisön nimen. Valmennuksessa myös perehdyttiin uutta luovaan kehittämistyöhön sekä luovuuden ja innovointimenetelmien hyödyntämiseen kehittämistyössä. Koko kehittämisprosessin ajan osaamisyhteisöt saivat tukea ja sparrausta työskentelyyn. Kehittämistyön loppupuolella tuen tarve väheni ja osaamisyhteisöt ottivat vastuuta työskentelystään enemmin. Muutaman osaamisyhteisön työskentely jatkuu hankkeen päätyttyä. Heille on muodostunut selkeä rooli ja tehtävä oman organisaation osaamisen hallinnan mallin toteuttamisessa. Esimerkiksi osaamisyhteisöt valmistelevat jatkossa organisaatiotason osaamisen kehittämissuunnitelman sekä sen jäsenet toimivat osaamisen hallinnan tukihenkilöinä organisaatiossa.

Ihanne on, että jäsenet voivat edustaa organisaation eri tasoja ja ammattiryhmiä toimien yhteisössä työskennellessään ja oppiessaan tasavertaisina toimijoina. Koska osaamisyhteisö työskentely oli hankkeessa vapaaehtoista, tapahtui jäsenten vaihtuvuutta, jonka koettiin ajoittain haittaavan työskentelyä. Tämä vahvisti näkemystämme, että tulo osaamisyhteisön jäseneksi tulisi perustua henkilöiden kiinnostukseen ja suorastaan intohimoon kehitettävää asiaa kohtaan. Näin jäsenillä on aito uudistumisen ja oppimisen halu tuodakseen asiantuntemuksensa, tietotaitonsa ja persoonansa esiin ja jakaen omia ideoita yhdessä kehiteltäviksi. Oli tärkeää myös tuoda ero perinteisen ryhmätyöhön tai tiimityöhön ja osaamisyhteisötyöskentelyn välillä. Osaamisyhteisöt eroavat tiimityöstä ja työryhmistä esim. siinä, että niiden tavoitteena on kehittää osallistujien osaamista, niihin osallistuminen on vapaaehtoista ja niiden toiminnassa toteutuvat osaamisyhteisön kulmakivet eli yhteinen jaettu tavoite, vastavuoroinen toiminta sekä jaettu välineistö.

Luottamuksen merkitys korostui yhteisen dialogin tekijänä. Ilman luottamusta on vaarana, että osaamisyhteisön jäsenet eivät tuo esille omia näkemyksiä tai omaa osaamistaan yhteisön hyväksi. Luottamuksesta tulee rohkeasti puhua ja luoda pelisäännöt sille, jotka kirjataan osaamisyhteisön arvoihin. Näin tehtiin myös hankkeen osaamisyhteisöissä. Osaamisyhteisötyöskentelyn aikana havaittiin myös, että luova ongelmanratkaisu ja monipuolisten innovointimenetelmien hyödyntäminen vaatii rohkaisua ja osaamista.

eOSMO –hankkeen kokemusten perusteella innovatiivisia osaamisyhteisöjä voidaan erinomaisesti hyödyntää organisaatioissa tapahtuvassa kehittämistyössä. Tuloksekkaan kehittämistyön syntyminen näyttää kokemustemme mukaan edellyttävän seuraavia asioita:

1. Osaamisyhteisön toiminnan kulmakivet tulee olla kunnossa: yhteisesti jaettu tavoite, vastavuoroinen toiminta ja yhdessä tekeminen sekä jaettu välineistö.
2. Työskentelyssä korostuu luottamus ja oikeudenmukaisuus sekä yhteinen moniääninen dialogi, missä eri näkemyksistä moniäänisen ja monimuotoisen vuorovaikutuksen kautta muodostetaan yhteistä tulkintaa ja ymmärrystä ja yhdistetään osaamista. Näin voidaan luoda uutta tietoa ja osaamista. Moniääninen dialogi, jota edistää jaettu välineistö, mahdollistaa laajan näkökulman ja eri henkilöiden osaamisen jakamisen ja yhdistämisen uuden tiedon, ratkaisujen ja osaamisen tuottamisessa. Vahvat, luottamukseen perustuvat sidokset jäsenten välillä luovat pohjan innovaatioiden syntymiselle.
3. Lisäksi tarvitaan innovaatiokyvykkyyttä sekä ideointi- ja innovointitaitoja, joita hyödynnetään kehittämistyössä.

Lähteitä

Hakkarainen, K., Paavola, S., & Lipponen, L. 2003. Käytäntöyhteisöistä innovatiivisiin tietoyhteisöihin. Aikuiskasvatus 1/2003, 4-13.

Lämsä, T. 2008. Knowledge creation and organizational learning in communities of practice: an empirical analysis of a healthcare organization. Faculty of Economics and Business Administration, University of Oulu. Acta Univ. Oul. G 32, 2008.

Wenger, W. 1998. Communities of practice: Learning, meaning and identity. Cambridge University Press. Cambridge.

Wenger, W. 2006. Communities of practice, a brief introduction. http://www.ewenger.com/theory/communities_of_practice_intro.htm