Luovuus

Uudistuminen on kaikkien haaste. Organisaatioiden, työyhteisöjen ja yksilöiden on kyettävä uudistumaan pysyäkseen toimintakykyisinä ja vastatakseen odotuksiin ja haasteisiin, joita heihin kohdistetaan. On oltava luova ja innovatiivinen, uskallettava poistua mukavuusalueelta ja tehtävä työtä epävarmuutta sietäen. Näistä ominaisuuksista on tullut tämän päivän menestystekijöitä. 

Luovuus, luovan ajattelu esteet ja luova prosessi

Luovuutta on määritelty yli sadalla eri tavalla ja sitä on tutkittu useista eri näkökulmista. Useiden teorioiden mukaan luovuus ei ole älykkyydestä riippuvainen, mutta luovuuspotentiaalin esiintymiseen vaikuttavat yksilön ulkopuolisetkin asiat, kuten ilmapiiri, toimintaympäristö, selkeys tavoitteesta ja motivaatio. Näihin viittaavat mm. Kirton, Amabile. Amabile on myös määritellyt luovuuden osatekijöitä, joita ovat henkilöllä olemassa oleva tieto ratkaistavasta asiasta, kyky ajatella eri näkökulmista ja hyödyntää erilaisia ideointimenetelmiä sekä hänen motivaatiotekijänsä. Ryhmätasolla luovuus edellyttää King & Anderssonin tutkimusten mukaan luottamusta, jäsenten erilaisuuden tiedostamista ja sen hyväksymistä sekä demokraattista johtamistapaa. Kestoltaan lyhytikäinen ryhmä on luovempi kuin pitkäaikainen ryhmä. (McAdam & McClelland 2002)

Yksi luovuuden uusimmista määritelmistä on Pentti Sydänmaalakalta (2009). Hänen mukaansa luovuus on kykyä nähdä asioita uusista näkökulmista ja rakentaa niistä jotain uutta, omaperäistä ja toimivaa. Luovuus on kykyä ihmetellä, innostua ja innovoida. Luovuuteen liittyy aina jotain abstraktimpaa, kun taas innovatiivisuuteen liittyy jotain konkreettista. Voi siis olla luova, mutta ei aina innovatiivinen. Innovatiivisuus perustuu kuitenkin luovuuteen ja jatkuvaan uudistumiseen. Luovuuden tehtävä on taata riittävän erilaisten toiminta-/ratkaisumallien rohkea esiin tuominen ja tukea innovointia. Luovan toiminnan kautta lisäämme aiempiin tietoihimme uutta tietoa ja osaamista, jonka toimivuutta sitten kokeillaan käytännössä erilaisissa tilanteissa.

Luovan ajattelun esteet ja niiden ylittäminen

Luova ajattelu ja ajattelun esteiden tiedostaminen ja niiden ylittäminen vaatii harjoittelua. On hyvin inhimillistä, että uusien asioiden ja tilanteiden kanssa reagoimme ajattelemalla kielteisesti, kuten "ei onnistu, ei toimi, ei ole rahaa, ei ole henkilöstöä, ei sovi meidän tapoihimme jne." Oletamme asioiden olevan tietyllä tavalla, esim. että eläköityneet ihmiset haluavat olla eläkkeellä. Mikä meitä estää tulkitsemasta uusia tilanteita mahdollisuuksina? Vastaus on varsin yksinkertainen: joudumme pois omalta mukavuusalueeltamme. Joudumme ajattelemaan, tekemään lisätyötä ja luopumaan ehkä tutuista toimintatavoistamme, joita ei enää tarvita (organisaation) tavoitteisiin pääsemiseksi. Uusiin tilanteisiin positiivisesti reagoimiseen ja siinä vaadittavaan luovaan ajatteluun ja toimintaan vaaditaan hyvää itsetuntoa, uskallusta kyseenalaistaa toimintatapoja ja uskallusta asettaa itsensä alttiiksi naurullekin. Luova ajattelu ja toiminta eivät kuitenkaan keskity henkilön taitojen arviointiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Jokainen kykenee olemaan luova.

Luovan ajattelun prosessi

Sydänmaalakka kuvaa luovaa prosessia seuraavasti: ongelman löytäminen, hautominen, oivallus sekä ratkaisun testaaminen ja käytäntöön soveltaminen. Luovat ihmiset osaavat hakea ja löytää uudenlaisia kehittämistarpeita. Juuri jatkuvan ihmettelyn ja havainnoinnin kautta löytyy uusia kysymyksiä, jotka voidaan määritellä kehittämishaasteiksi. Hautomisvaiheessa ollaan epävarmuuden ja turhautumisen tunteiden vaikutuksessa, työstetään paljon asiaa ja haetaan ideoita parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun pääsemiseksi. Kun oivallus syntyy, se on ehtinyt jo prosessoitua jonkin aikaa. Ratkaisua jalostetaan, hankitaan kokemuksia käytännöstä ja käyttäjiltä, jonka jälkeen ratkaisua voidaan vielä kehittää.

Kuvio. Luovuuden kulmakivet Sydänmaalakka (2009):

Luovan prosessiin ja luovaan toimintaan liittyy ns. virtauskokemus, flow -tila, jolloin toiminta ja tietoisuus yhdistyvät. Ihminen pystyy keskittymään erinomaisesti tavoitteeseensa ja siihen liittyvään tehtävään, on läsnä ja jopa unohtaa ajankulun, kadottaa itsetietoisuutensa ja itsekriittisyyden. (ks. Csikszentmihalyin Flow-teoria, 1996).

Tutustu lähdekirjallisuuteen

Apilo T., Taskinen T. & Salkari I. 2007. Johda innovaatioita. Talentum. Helsinki.

Csikszentmihaly, M. Creativity 1996. Flow and the psychology of discovery and invention. Harper Perennial. New York.

Hyysalo, S. Käyttäjätieto ja käyttäjätutkimuksen menetelmät. Edita. Helsinki.

Ikäheimonen, R. & Vakkuri, V. 1997. Luovaäly - Luovuuden monet kasvot. Rinet Invest Oy. Espoo.

McAdam, R. & McClelland, J. 2002. Individual and team-based idea generation within innovation management Euro-pean Journal of Innovation Management; 2002; 5

Räty, U. & Wrange, K. 2011. Oivallusopas innovaatiomatkalle. MONNI-Hanke. Pohjois-Karjalan AMK. Joensuu.

Solatie, J. & Mäkeläinen, M, 2010. Ideasta innovaatioksi. Talentum.Helsinki.

Sydänmaalakka, P. 2009. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Talentum. Helsinki.

Yliherva, J. 2006. Tuottavuus, innovaatiokyky, innovatiiviset hankinnat. Sitran raportit 64.